Peilipöytä ja vanhat tuolit

Maalauksen kohteena olivat isoäitini äidin vanhat puiset tuolit, arviolta 1920-luvulta sekä äitini 60-luvulta peräisin oleva puinen peilipöytä. Molemmat tuolit olivat alunperin käsitelty tummanruskeiksi ja toinen oli vielä maalattukin. Peilipöytä oli alkuperäisvärissään antiikinvihreä.

Vanha maalipinta oli jo parhaat päivänsä nähnyt..

Toinen tuoleista oli edelleen alkuperäisessä pintakäsittelyssään.

  Ensin pöydästä irroitettiin kolmen vetolaatikon messinkiset vetimet ja peili jonka jälkeen sen sekä molempien tuolien vanha pinta hiottiin himmeäksi ja osittain myös kokonaan puhtaaksi. Myös pienet kolhut tasoittuivat hionnassa. Hionta tehtiin karkeudeltaan 100 ja 120 karhealla hiekkapaperilla, käsin, pienellä kulmahiomakoneella sekä isommalla laikalla. 

Pöytä hionnassa. Vetolaatikot käsiteltiin erillisinä osina.

Hiotut tuolit odottavat pohjamaalia.

 

Hionnan jälkeen kalusteet puhdistettiin hyvin pölystä ja pohjamaalina käytetty valkoinen Otex tartuntapohjamaali ruiskutettiin niihin. Pohjamaalin kuivuttua pöytä ja tuolit hiottiin vesihiomapaperilla jonka jälkeen ne olivat valmiit pintamaalaukseen.

 

Tuolit pohjamaalattuna Otexilla.

 Molempiin valittiin pintamaaliksi Tikkurila Empire kalustemaali, tuoleihin sävy S500 ja Pöytään F487. Pintamaali ruiskutettiin kahteen kertaan kaikille pinnoille ja välissä hiottiin vesihiomapaperilla.  Jokaisessa ruiskutuksessa ohenteena käytettiin Ruiskuohenne 1032:sta.

Valmis tuoli päässyt jo käyttöön.

Tuolien kaunis helmikirjailu.

Peilipöytä käytössä tällä hetkellä tietokonepöytänä ilman peiliä.. Joskus vielä peilikin varmasti pääsee takaisin paikalleen.. Linssiludet koittavat varastaa shown.. ;)

Hienointa tässä projektissa oli se, että vanhat perintönä saadut käyttötavarat saivat "uuden elämän". Pienellä vaivannäöllä niiden jo vanha ja rosoinen ulkonäkö saatiin uudistettua. Hienoa on myös, että ne erottuvat ns. "tusina tavaroista" ja, että niillä on jo ihan oma historiansa joka saakin nyt jatkoa jossain muualla kuin kaatopaikalla..